Matka Paista Chiang raihin sujui ripeästi. Jouduttiin siinä kuitenkin pysähtymäänkin, kun kuljettaja sai sakon ylinopeudesta. Ei se menoa haitannut sakkolappu(10€) taskuun ja välittömästi 150 uudelleen mittariin. Chiang raihin saavuttiin jo ennen puoltapäivää. Hostelli löytyi ja täyspakkaus tuli vaihdettua kevyeen kenttävarustukseen. Suunnaksi otin Wat Rong Khun valkoisen temppelin, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1996 ja jatkuu vielä kuusikymmentä vuotta. Matka sujui paikallisbussilla, missä jouduin seisomaan aukinaisen ulko-oven edessä olevalla portaalla, sillä penkkien välitila oli liian kapea istumiseen ja sisätila liian matala seisomiseen. Kyllä ne puolta pienemmät paikalliset vain pujahtivat sinne penkkien väliin oikein useampi samalle penkillekin. Lopulta saavuin määränpäähän.
Tämä oli erikoisin temppeli, jossa olen reissun aikana vieraillut. Sisätilassa oli seinille maalattu kaikkea tuttua mm. angry bird. Sisällä kuvaaminen oli kiellettyä, mutta onneksi sain suhteiden kautta hommattua muutaman kuvan, jotta tekin näette maalaukset omin silmin.
Toisiksi viimeisestä kuvasta voitte bongata teräsmiehenkin, jonka kävin vielä illalla katsomassa elokuvateatterissa. Sali oli fiinimpi kuin Suomessa tavallisesti ja elokuvalippu maksoi vain kaksi euroa. Elokuvan jälkeen tuli bongattua vielä ei niin söpö hämähäkki.
The day before Laos
Aamu alkoi tutuksi tulleella tavalla, eli moottoripyörän vuokraamisella. Etupyörä käännettiin kohti Khun Kon nimistä vesiputousta. Viidakon siimeksessä lymyävälle vesiputoukselle piti vielä patikoida pitkä tovi.
Lukemattomilta tuntuvien mäkien nousujen ja laskujen jälkeen putoavan veden ääni alkoi kantautua korviin ja lopulta näkymä avautui viidakon keskeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti