Life on the island

Reilu viikko on tullut vietettyä Rodoksella. Pilviä ei ole näkynyt ja lämpötila on päivisin ollut 35 asteen paikkeilla. On tullut uitua lukuisilla eri uimarannoilla. Rodokselle voi vain unohtua pitkäksikin aikaa. Päivä jos toinenkin vierähtää helposti kaupungissa tai rannalla. Ja lopulta päiviä ei enää osaa laskeakaan. Saaren tutkiminen vaatii aikaa, sillä pisimmästä kohtaa se on noin 90km pitkä ja leveimmästä kohtaa noin 40km leveä. Saarelta löytyy nähtäväksi myös monia ikivanhoja linnoituksia. Luonto on erittäin karu, koska kasvien pitää kestää pitkä sadeton kesä.

"Life is a beach and then you dive."

Castle

Lindos

Athens and Rhodes

Ateenassa tuli vietettyä neljä päivää. Näinä päivinä tuli kiivettyä kaupungin korkeimmalle kukkulalle, vierailtua akropolissa ja tutustutyua kaupungin eri osiin. Yhtenä päivänä tapasin paikallisen arkeologin, jonka kanssa kiersimme ympäri keskustaa muinaisjäännökseltä toiselle. Siinä tuli ihan koulun historiantunnit mieleen, kun kaveri kertoi yhdestä kivisestä pilaristakin pitkän tovin.

Näkymä meikäläisen parvekkeelta Ateenassa.

Monastiraki

Port Piraeus

flashlight

Ateenasta suuntasin laivalla Rodokselle. Matka kesti 16 tuntia. Rodoksella on tullut vietettyä muutamia päiviä ja suurin osa niistä on kulunut uidessa ja rannalla makoillessa.

Keep on walking.

Rodos town

Behind the bushes.

κορυφή του βουνού

Istanbulin vilinän kokemisen jälkeen otin bussin Kreikkaan Ateenaan. Tänne saavuttua ensimmäistä kertaa reissun aikana tuntui siltä, että jopa osa ihmisistä(poislukien reppureissarit) osasi puhua englantia jonkin verran. Bussissa tapasin kaksi reissaria ruotsista joiden kanssa jatkoimmekin Ateenan kiehtoviin syövereihin.

Istanbul

Cat ba Islandilta matka jatkui takaisin Hanoihin, jossa vierailin vielä Hoa Lo vankilamuseossa. Hanoista lensin takaisin Bangkokkiin, missä viimeisenä päivänä Jo(tuttu patthai kokki) vei minut ja lennolla tapaamani englantilaisen Jimin kotiinsa iltaa viettämään. Täällä söimme illallista perinteiseen thai tyyliin. Jo osti meille vielä pussillisen "mankostiineja" hedelmiä, joita ei kuuleman mukaan saa muualta kuin Thaimaasta. Hedelmän ulkokuori ei vaikuta yhtään houkuttelevalta, sellainen tumma mandariinin kokoinen pallura vain. Puristelemalla reunoilta ja avaamalla hedelmän kahteen osaan aukeaa vaalea sisus, joka onkin erittäin hyvänmakuinen ja yllättävänkin makea.

Suvarnabhumin kansainväliselle lentokentälle kävi matka yön hämärinä tunteina. Oli aika jättää Aasia taaksepäin ja suunnata Abu dhabin kautta Istanbuliin.

Istanbulissa tapasin kämppikseni Hakanin, joka näytti meikälle paikkoja. Päivän aikana kierrettiin Istanbulia ristiin rastiin. Eikä siinä keretty olla Euroopan puolella kuin päivä, kun taas jo Aasian puolelle mentiin. Istanbulissa se käy helposti ylittämällä sillan tai ottamalla lautan Bosporinsalmen poikki.

Turkissa pystyi havaitsemaan mellakoiden läsnäoloa ja kaiken aikaa poliisi oli toimintavalmiudessa Taksim-aukion kulmalla. Iltaisin ihmisten ja poliisin välillä oli yhteenottoja.

Taksim square

Juokseva hirvi ja Vietnam

Laosista Vietnamiin kävi matka. Vuorokausi siinä renkaiden päällä vierähti yhtäkkiä. Raja ylitettiin ilman viisumia, mikä oli suuri ihmetys muille länkkäreille. Meikäläisen passin tarkastus oli niin kattava, että virkailija kävi sen kolmeen kertaan sivu sivulta läpi ja pyöritteli sitä käsissään ja vielä jollain erikoiskoneella tsekkasi sen läpi. Yllättäen totesi sen olevan aito. Luultavasti kaveri ei ollut nähnyt uutta suomalaista passia. Leimat leimattiin ja viimein Hanoihin saavuttiin.

Aina kun sitä rajan ylittää niin liikenne muuttuu vain kaoottisemmaksi. On siinä ihme, että ylipäätään täällä porukka hengissä selviää, jos samaan aikaan tullaan risteykseen ainakin kolmesta eri suunnasta. No ei se nyt ihan ilman vahinkoja kuitenkaan onnistunut, mutta skoottereihin voi aina hommata uudet katteet. Hanoin eriskummalliseen ja ihmeelliseen elämään tottumisen jälkeen oli aika suunnata loitommalle kohti Halong bay:tä ja Cat Ba Islandia, jossa nyt on jo muutama päivä vierähtänytkin.